Olen turkulainen, Lahdessa 1969 syntynyt kirjailija. Olen opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä ja kulttuuri- sekä taidehistoriaa, arkeologiaa, taidekasvatusta ja tiedotusoppia Jyväskylän ja Turun yliopistoissa. Luovaa kirjoittamista opiskelin Kriittisessä korkeakoulussa (2012-2014), Turun avoimessa yliopistossa ja Oriveden vapaassa kirjoittajakoulussa.

Voitin Runo-Kaarina -kilpailun vuonna 2013 teoksellani Murretut päivät. Raati luonnehti kokoelmaa poikkeukselliseksi sekoitukseksi uuden suomalaisen runon perinnettä ja runojen taakse kätkeytyvää fiktiota. Toinen runokokoelmani Avataan siiven alta ilmestyi 2016.

Ensimmäinen romaanini Ellen – Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja ilmestyy helmikuussa 2018.

Kirjoitan yhdessä Eppu Nuotion kanssa taidedekkarisarjaa, josta on ilmestynyt kaksi osaa: Nainen parvekkeella (2016) ja Sakset tyynyn alla (maaliskuu 2018). Dekkarisarja on saanut hyvän vastaanoton kriitikoiden ja lukijoiden parissa. Kirjoitamme jo sarjan kolmatta osaa.

Asun Turussa ja työskentelen kirjailijan työn ohella toimittajana viestintätoimistossa. Nautin siitä, että saan kirjoittaa monipuolisesti eri kirjallisuuden lajeja: lyriikkaa, taideproosaa ja dekkareita sekä lehtijuttuja.

Rakkaita harrastuksiani ovat avantouinti, Nia-tanssi, teatteri, valokuvaus, kasvisruuan kokkailu ja metsäkävelyt. Rakastan meren rantoja, hitaita aamuja, isoja maitokahveja, villasukkia, karttoja, taidepostikortteja ja Pietarista adoptoitua katukoiraamme. Minulla on myös blogi tuulennaapurina.blogspot.fi, jota päivitän lähinnä matkoilla ollessani.






Ellen

“Tavoittelen totuutta, se on ainut totuuteni.”

Firenze on Ellen Thesleffille enemmän kuin kaupunki. Se on ystävä ja rakastettu – 45 vuoden ajan.

Ellen on romaani, joka koostuu fiktiivisistä päiväkirjamerkinnöistä. Ne ovat kuin siveltimenvetoja, jotka piirtävät särmikkään muotokuvan rohkeasta ja itsenäisestä naisesta.

Firenzessä Ellen palvoo vanhoja mestareita ja maalaa aamusta iltaan. Perheenjäsenet ja taiteilijaystävät vierailevat kaupungissa tiheään ja päiviä värittää kiihkeä suhde englantilaiseen teatteritaiteilija Gordon Craigiin. Silti mikään ei voi horjuttaa tärkeintä – intohimoa maalaamiseen.



”Ellen on hyvä avaus proosaan, minämuotoinen kerronta tuntuu tyylillisesti varmalta.”

Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat, 13.2.2018

”Soinisen kynä kirjoittaa kauniita impressioita Firenzestä, sen valosta ja väreistä samalla kun se kirjaa esiin tiedostavan naistaiteilijan ajatuksia niin taiteesta ja elämästä kuin omasta ajastaankin.”

Kaisa Kurikka, Turun Sanomat, 13.2.2018

”Tuntuu kuin kirjan kieli noudattaisi Thesleffin taiteen värikausia. Harmaamusta vaihe etenee arkisesti, värikäs jakso runollisesti.”

Terhi Anttila, Savon Sanomat, 3.2.2018

”Työntäyteisten Firenzen-vuosien tuntojen ja taidekäsityksen muotoutumisen kuvaajana Ellenillä on sijansa Thesleff-tekstien joukossa.”

Seija Forsström, Länsi-Savo, 11.2.2018

”En pidä liiasta luonto- ja kaunomaalailusta, mutta nautin, jos tarina on kerrottu rouhean kauniisti. Soinisen Ellenissä on myös kultainen tasapaino: Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.”

Leena Lumi, Leena Lumi -blogissa, 12.2.2018

” Soinisen romaani kuvaa hyvin sitä, miten Thesleffin taiteessa oleellista on tunne. […] Viehätyn romaanin rohkeasta rajaamisesta vain yhteen paikkaan ja näkökulmaan – siten kirkastuu kohteesta jotain oleellista.”

Tuijata-blogi, 12.2.2018




Sakset tyynyn alla

Jännitystä ja sydämentykytyksiä Salome Virran seurassa

Salome Virta kuulee yhdenillan ihastukseltaan Antwerpenin oudoista murhista, joissa uhrin rintaan on isketty saksilla kuva Frederick Elwellin vuonna 1942 maalaamasta teoksesta Girl with a cigarette. Tapaus vetää Berliiniin kotiutunutta Salomea puoleensa magneetin tavoin. Kuka on Elwellin mallina istunut kaunis nainen? Mikä salaisuus verhoaa hänen katsettaan? Miksi murhaaja on käyttänyt juuri tätä kuvaa?

Vuonna 1942 Antwerpen on saksalaisten miehittämä. Kaunis ompelijatar Margot käy salaista kirjeenvaihtoa vihollista maan alle paenneen sulhasensa kanssa. Toimeentulo on niukkaa. Asiakkaita ei ole varaa valita. Nuori yksinäinen nainen on helppo saalis natsiupseereille. Tai niin voisi luulla.

Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen taidedekkarisarjan ensimmäisessä osassa Nainen parvekkeella hurmaavan karismaattinen dokumenttiohjaaja Salome Virta ratkoi mysteeriä Albert Edelfeltin Pariisinvuosilta 1800-luvun lopulta. Sakset tyynyn alla jatkaa Salomen tarinaa, ja murhien jäljet johtavat tällä kertaa 1940-luvun Belgiaan, keskelle kiihkeää maailmansotaa. Salome joutuu vaarallisille teille, eikä tilannetta helpota yhtään se, että hänen oma elämänsäkin on taas salomemaiseen tapaan hengästyttävän sekaisin.

Ilmestyy 1.3.2018






Avataan siiven alta

Avataan siiven alta on hämmentävästi lumoava teos, joka kysyy, mitä ja miksi muistamme. Luopumisen hetkellä rakkaus näyttäytyy täytetyn linnun silmissä, unohdetuissa kirjeissä ja ajan säikeiden väliin pingottuneissa kuvissa.

“Ensimmäinen eläintieto: lämpö virtaa hänestä minuun ja minusta häneen. Nukkuvat usein lähekkäin ja saattavat nuolla toistensa päätä ja korvia, kääntävät yhteisestä sanattomasta sopimuksesta selkänsä maailmalle. Joinakin hetkinä esiintyy unia, yleensä se tapahtuu silmät suljettuina. Ja jossain tuolla on maailma, kohtipyörtyvät lupiinit. Tiedän: minä olen siveetön ja sinä olet siivetön. Täysikasvuiset linnut eivät näe unia, ne tietävät, että onnen on löydyttävä ääriviivojemme sisältä.”



“Teknisesti taidokas, moniaineksisia muotoratkaisuja sujuvasti hyödyntävä runo tuntuu pääosin raikkaalta ja omaääniseltä. Luopumisen, menetyksen ja muistojen melankolisissa syövereissä operoiva teos on koherentti, kaunis ja koskettava, joskin samalla omaan makuuni aavistuksen liian turvallinen kokonaisuus.”
Miika Laihinen, Turun Sanomat, 10.5.2017

“Runoja, joiden maailma tuo mieleen Helen McDonaldin romaanin H niin kuin haukka. Kaunis ja erityislaatuinen kokoelma, jota olisin halunnut lukea vielä lainausajan päätyttyäkin. Hitaasti luettava.”
Katja, Katveita-blogi, 5.5.2017

“Avataan siiven alta on eittämättä kirja myös surusta ja hyvästeistä, siitä jäljestä, jonka lentoon lähtenyt jättää, mitä hän viimeksi kirjoittaa taivaalle, minkä viestin antaa […] Soinisen omaäänisyys on erottuvaa ja myös sivaltaa niin halutessaan. Hyvällä tavalla, sillä tämähän on selvää lääkettä suruun.”
Leena, Leena Lumi -blogissa, 17.7.2017

“Teos ei ole kuitenkaan pelkkää surutyötä, vaan myös tarinaa rakkaudesta ja toivosta. Luonto peilaa tunteita ja tunnelmia, kuten usein suomalaisessa runoudessa. Kokoelman nimi lupaa, että siivekkäät olisivat keskeinen osa runokuvastoa, ja siksikin teos ilahdutti – olen nimittäin pienestä pitäen bongaillut lintuja. Lintujen kautta runoissa kerrotaan hellyydestä ja rakkaudesta: Kylkiluidesi alla sata varpusta laulamassa; ja elämän hiipumisesta: luusi ovat kuin lintujen luut (s. 11.) Surutyötä reunustavat muistot. Ne on kuvattu kauniisti ja hauraina, kuin nopeina siiveniskuina.”
Elina, Luettua elämää -blogi, 14.1.2018




Nainen parvekkeella

Taulu, joka merkitsee enemmän kuin elämä. Mysteeri, jonka ylle menneisyys on jo heittänyt verhonsa.

Berliinissä asuva dokumenttiohjaaja Salome Virta ottaa yhteyttä suomalaiseen taidekeräilijään, jonka arvelee omistavan Albert Edelfeltin taulun Nainen parvekkeella. Nuoren dokumentaristin ja iäkkään taiteenrakastajan välille kehkeytyy vilkas kirjeenvaihto, sillä molemmilla on hyvin henkilökohtainen side tauluun. Dokumenttiprojektia edistääkseen Salome Virta matkustaa Pariisiin mutta saakin huomata, että ranskalaiseen Edelfelt-tutkijaan ja taulun taustoihin liittyy lukemattomia arvoituksia. Pian alkaa tapahtua outoja, vaarallisia asioita.

Pariisi keväällä 1884. Kaupungissa asuva kuuluisa suomalaismaalari Albert Edelfelt työstää maalausta, mutta hänen ajatuksensa ovat muualla, sillä äiti ja muu perhe painostavat häntä luopumaan elämänkumppanistaan ja mallistaan Virginiestä.

Nainen parvekkeella on henkeäsalpaava taidemysteeri, joka yhdistelee kohtalon oikkuja ja ikävöi saavuttamatonta. Se pyrkii pääsemään menneisyyden salaverhon taakse, Pariisiin, kaupunkiin jonka valo paljastaa ja kätkee. Kuuluisa taulu saa pauloihinsa monet ihmiset, ja osalle heistä taulu saattaa olla elämää tärkeämpi.



“Nainen parvekkeella on täydellistä lukemista niille, jotka rakastavat Edelfeltiä, Pariisia ja historiasta ammentavaa kesyä rikoskirjallisuutta. Teos sopii hyvin myös niille, joille perusdekkareiden väkivaltamässäily on liikaa.”
Helsingin Sanomat, 22.6.2016

“Nainen parvekkeella tarjosi oivallisen viihdykkeen miellyttävällä sivistävällä sivumausteella – yksinkertaisesti kiva kirja!”
www.kirsinbookclub.com, 3.4.2016

“Harvoin voin luonnehtia koukuttavaksi ja jännittäväksi rikostarinaa, jossa puolen kirjan mitalta ei edes tapahdu rikosta. Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen dekkaria Nainen parvekkeella voi.”
Hämeen Sanomat, 14.9.2016

“Romaanin juoni on mutkikas ja täynnä jännittäviä koukkuja. Kolme aikatasoa, Edelfeltin 1800-luvun lopun Pariisi, A.S. Joenmaan nuoruuden aika samassa kaupungissa 1980-luvulla ja Salomen ja Tuomaksen nykyisyys kietoutuvat toisiinsa kiehtovalla tavalla.”
www.esperanzan.blogspot.fi 23.4.2016

“Dekkarina teos kuuluu kuitenkin lajityypin pehmeään päähän, kun jännitystä tärkeämmässä roolissa pysyvät ihmissuhteet ja taiteen lumo.”
Ruumiin Kulttuuri, 2/2016

“Tämä kirja imaisi mukanaan välittömästi ja sen voi hutaista yhdellä istumalla. Itseasiassa tämän todennäköisesti hutaisee yhdellä lukemalla koska tätä ei vaan voi laskea käsistään.”
www.uusioperheenkuviot.blogspot.fi, 22.6.2016

“Pidin kirjan yllätyksellisyydestä, en ikinä olisi osannut arvata mitä taustalla piilee. Nuotio ja Soininen johdattavat lukijaa harhaan taitavasti. Psykologista jännitystä joka ei pakota pureskelemaan kynsiä mutta joka pitää otteessaan ja pakottaa kääntämään sivun toisensa jälkeen.”
hemulinkirjahylly.blogspot.fi, 15.3.2016

“Paatuneelle dekkarilukijalle Nainen parvekkeella saattaa tuntua kesyltä kamalta. Minä en itseäni kuitenkaan moisena pidä ja nautinkin kirjasta tavattomasti. Nainen parvekkeella on nimittäin todella paljon muutakin kuin vain rikosromaani: se on myös kirja rakkaudesta taiteeseen sekä tavattoman hienosti kirjoitettu kirja.”
Suomilukee.fi, Lukutoukka Krista 15.3.2016

“Vaikka en kaikin osin vakuuttunutkaan Nuotion ja Soinisen teoksesta, en voinut kuin lukea ahmien. Taidemaailma, arvoitus, ahneus, rakkaus ja juuret, sekä kysymykset luottamuksesta pitävät jännitteitä yllä tavalla, joka on tuttu ja silti aina yhtä kiehtova.”
luminenomena.blogspot.com, 24.3.2016

“Kokonaisuus on viihdyttävä: näppärästi juonilankoja punova, ei hiuksia nostattava dekkari, vaan jännitysaineksinen ihmissuhderomaani taidemaustein. Kahden aikatason kuljetus kirjeenvaihdon lisäksi sujuu mainiosti, ja tapahtumien katsominen eri kanteilta virkistää.”
tuijata.wordpress.com, 24.3.2016




Murretut päivät

Murretut päivät voitti Runo-Kaarina -kilpailun vuonna 2013. Raati luonnehti kokoelmaa poikkeukselliseksi sekoitukseksi uuden suomalaisen runon perinnettä ja runojen taakse kätkeytyvää fiktiota. Kokoelman rungon muodostaa runojen lomasta hahmottuva novellimainen tarina, jonka kertojana oleva nainen ja hänen naapurinaan asuva sotaveteraani käyvät läpi elämiään ja haaveitaan.

Kahden aikuisen ihmisen eri tavoin murtuneet unelmat ja rakkaudet saavat rinnalleen surrealistisia kuvia ja luonnontieteellistä konkreettisuutta.

“Menee metsään, ihmettelee, puut jyrkkiä kuin sanat, punaisia vadelmat. Vihreää pitsiä, ruskeita hattuja, muistaa kuolleet naiset, lauteilla, valveilla, vuoteilla, kiikkustuoleilla, mustelmilla, ruusu hiuksissa. Kuuleeko kukaan, kuolleet huutaa? Laita tulitikku ikkunan väliin, älä nouse vieraiden kyytiin, tiskaa ensin lasit. Menee metsään, ihmettelee, puut jyrkkiä kuin rakkaus, punaisia vadelmat. Kuinka helposti ne villiintyvät.”



“Soininen käyttää nykyrunouden keinoja tyylitajuisesti. Muodollinen ja ilmaisullinen kokeilu on mahdollistamassa kirjan kokonaismerkityksen rakentumista. Runoilijaa ei pääse syyttämään siitä, että hän kokeilisi vain kokeilemisen ilosta tai sivistyneisyyttään osoittaakseen.”
Jaakko Mikkola, Turun Sanomat, 7.12.2013

“Teoksessa on paljon tummia ja synkkiä sävyjä, mutta niiden vastapainona myös valoa ja kauneutta, joka yksinkertaisesti lumoaa. …. Soinisen kieli on kaunista ja kekseliästä: teoksessa podetaan turkoosintuoksuista ikävää, tai terävää kipua joka leikataan tylpäksi. Sanat voivat olla kuunkummia, viisari viipaloi aikaa. Kipu ja kaipaus ovat niin läsnä, että niitä voi melkein koskettaa.”
Sara, P.S. Rakastan kirjoja, 22.2.2014

“Soininen ei väännä kieltään ylettömän mutkalle tai haahuile menemään. Teksti on hallittua, sanat punnittuja. Soinisen runot ovat jäävuoren huippuja, jotka paljastavat vähän, mutta kertovat paljon.”
Aleksandr Manzos, Lumooja, 10.10.2013

“Tässä vahva, uusi omaääninen runoilija. Yksikään teoksen runo ei jättänyt kylmäksi. Ei jättänyt paitsi. Runoilijoita kuten prosaisistejakin verrataan toisiinsa: luonnollisesti heissä kuullaan koettuja sekä luettuja eilisiä. Minulle tulivat mieleeni Aila Meriluoto, Mirkka Rekola, Sirkka Selja, myös aavistus Ahmatovaa ja Szymborskaa.”
Leena Lumi, 16.7.2014

“Runon ja asiaviitteen vuoropuhelu luo herkullisen kaaoksen. Tekstit joutuvat keskenään painiin jossa asiateksti koettaa saada niskalenkkiä runosta, muttei lopulta kuitenkaan onnistu. Runo karkaa otteesta ja käyttää omalla tavallaan hyväkseen viitteidenkin merkitykset.”
Erjan lukupäiväkirja, 27.10.2013

“Pirkko Soininen käyttää kieltä niin kauniisti, että runojen äärelle on jäätävä viipymään. Kielikuvat ovat ihastuttavia, ne herättävät ajatuksia ja tunnelmia, jotka lämmittävät jossain sisälläni.”
Kirjakaapin kummitus, 2.4.2014

“Yhdistävänä lankana teoksessa on särkymisen ja eheytymisen teema, rakkaus, muistot – ja syyllisyys, jota ihmiset turhaankin kantavat. Luonnontieteellinen sanasto liittää runot konkreettiseen todellisuuteen, surrealistiset kuvat vievät muihin maailmoihin.”
Kanerva Frantti, Karjala, 7.11.2013

“Kokoelman vahva omaperäinen proosapitoisuus, dialogisuus ja pinnanalainen tarinakehikko pyydystävät tekstin sisältöihin ehkä eniten lukijan aina kaipaamaa tuoreutta, uutuutta. Tiedekieleen perustuvat alaviitteet lohkovat muutamiin runoihin toimivaa kerroksellisuutta.”
Marko Laihinen, 16.6.2014




Medialle

Tästä voit ladata painokelpoisia kirjailijakuvia minusta tai minusta ja Eppu Nuotiosta.



© Mikael Soininen

© Mikael Soininen

 

© Mikael Soininen

© Mikael Soininen

© Mikael Soininen

© Mikael Soininen

© Mikael Soininen

© Mikael Soininen




Ota yhteyttä

Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen pirkko@soininen.org. Tulen mielelläni esiintymään, lukemaan runojani, kertomaan kirjailijan työstä tai keskustelemaan vaikkapa runoudesta. Voit lähettää minulle toki myös kysymyksiä tai palautetta kirjoistani.

Voit tilata minut esiintymään kätevästi myös suoraan Lukukeskuksen kautta, jolloin Lukukeskus huolehtii käytännön järjestelyistä.